Asiaa yhteiskunnasta - Kymenlaakson ja Suomen parhaaksi

Ulkoministeriön katsaus tervetullutta Nato-keskusteluun

Ulkoministeriön virkamiestyöryhmän tulevaisuuskatsausta on ehditty julkisuudessa moneen kertaan haukkua ja ampua alas, jopa ulkoministeri Tuomioja itse irtisanoutui raportin ”Nato-lauseesta”. Katsauksessa todetaan, että ”Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa.” Minusta katsausta ei pidä ylitulkita. On hyvä, että tehtiin avoin ja selkeä katsaus, joka tarkastelee ulkopolitiikkaa, sotilaallista puolustusta, kyberturvallisuutta ja talouspoliittisia ulkosuhteita katsomalla seuraavaa vaalikautta pidemmälle.

Suomen sotilaallinen puolustus on turvattava tulevaisuudessa riittävällä puolustusbudjetilla (nykyisestä reilusti korotettuna) ja laajalla koulutetulla ja nykyaikaisesti varustetulla reservillä, joka tuotetaan yleisen asevelvollisuuden kautta. Siitä meillä vallitsee kohtuullisen laaja kansallinen yksituumaisuus, joka ei riipu siitä kuulutaanko sotilasliittoihin vai ei. Nato herättää tunteita. Natosta itsestään kansalaisilla on monenlaisia mielikuvia, osa perustuu tosiasioihin, osa mielikuviin ja oletuksiin. Nato-jäsenyydestä, sen plussista, miinuksista ja lisäarvosta tulisi teettää pelkkää katsausta laajempi selvitys. Tarvitaan kylmiä ja kovia faktoja tukemaan poliitikkoja päätöksissään Natosta ja myös selventämään kansalaisille puolustusliiton eri puolia.

Olisi tärkeää, että tulevaan hallitusohjelmaan ei sidotttaisi liiaksi käsiä Naton osalta. Mahdollisuus pitää olla olemassa, jos hakemus joku päivä halutaan postittaa. Kuitenkaan optio ilman realismia ei riitä. Suomen ns. Nato-optio ei ole ikuista, eikä päätöstä hakemuksen tekemistä voi lykätä pitkälle tulevaisuuteen. Jäsenyyshakemuksen käsittely itsessään voi viedä pari-kolme vuotta, ja kuten olemme huomanneet, turvallisuuspoliittinen ympäristömme voi muuttua nopeastikin. Jos jäsenyyttä halutaan hakea, se tulisi tehdä liikaa aikailematta. Kuitenkin tieto ja arviot liittoutumisen vaikutuksista Suomeen vaihtelee. Siksi tarvitaan laajaa selvitystä, jota voidaan käyttää turvallisuuspolitiikan työkaluna. Selvityksessä tulisi käsitellä puolustusliiton jäsenyyden vaikutuksia puolustuspolitiikan lisäksi ulkopolitiikan, talouspolitiikan ja laajemman turvallisuuspoliittisen kuvan suhteen.

Turvallisuuspoliittisia perusratkaisuja ei voi rakentaa vaalikausittain, vaan perustan on oltava vankka. Suomen linja sotilasliittojen ulkopuolella on perustunut pitkälti geopoliittiseen asemaan ja maailmanpolitiikan kohtuu rauhalliseen tilaan Itämeren alueella, turvallisuuspoliittista intressiä liittoutumiselle ei ole ollut. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja niihin pitää uskaltaa reagoida. On huomattavaa, että Pohjois-Atlantin puolustusliitto itsessään ei ole enää samanlainen toimija, kuin se oli Neuvostoaikoina. Lisäksi myös Suomen asema puolueettomana valtiona on muuttunut noista ajoista. Suomi on kultturellisesti, taloudellisesti ja poliittisesti osa länttä  Euroopan Unionin jäsenenä, mutta puolustusliittojen ulkopuolella. Kuitenkin itänaapurissa meidät nähdään "lännen leirissä", riippumatta siitä, olemmeko puolustusliitto Naton jäseniä vai emme. Tämäkin seikka minusta on selkeä peruste, että pikimmiten laaja selvitys on pantava työn alle. Myöskään Nato ei saa olla harhaiseen turvallisuudentunteeseen tuudittava suoja, jonka alla oma puolustuskyky voidaan ajaa alas, kuten monessa Nato-maassa on tehty. Oma kyky on oltava voimakas ja laajaa maanpuolustustahtoa on vaalittava, olimme puolustusliitossa tai emme.

 

-Antti Pakkanen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat