Asiaa yhteiskunnasta - Kymenlaakson ja Suomen parhaaksi

Laaja maahanmuutto johtaa kestämättömiin ongelmiin

Viime vuosina maahanmuuttokeskustelussa työperäisen maahanmuuton volyymiä on useaan otteeseen vaadittu kohotettavan erityisesti elinkeinoelämän edustajien taholta. Tammikuun lopulla 2015 Elinkeinoelämän valtuuskunnan tilaama raportti arvioi Suomen tarvitsevan maahanmuuton kaksinkertaistamista, jotta tulevaisuudessa työllisyysaste pysyisi riittävällä tasolla. Arvion mukaan Suomeen pitäisi saada vuosittain 34 000 työperäistä maahanmuuttajaa, jotta työreserviä olisi riittävästi. Vastaavia arvioita on heitelty ennenkin, kovin tarkoitushakuisesti, ja niitä voi perustellusti myös kyseenalaistaa. Laajan työperäisen maahanmuuton vaatimusten taustalla on kylmä työmarkkinapolitiikka, jossa tavoitteena on haalia ulkomaalaisia tekemään matalapalkkatöitä. Onko tämä oikeudenmukaista, on jo kysymys sinällään. Maahanmuuttoa kaksinkertaistamalla on näissä oloissa kuitenkin vaara synnyttää sosiaalisesti räjähdysherkkä tilanne, joka länsinaapurissamme on jo saavutettu. Tämä on tie, jossa Suomen ei pidä seurata Ruotsia. Niin kauan kuin maahanmuuttajien työllisyysaste on noin 50 %, puolet tulijoista siirtyy suoraa tulonsiirtojen kohteeksi, siis elätettäväksi verovaroin. Se ei ole mitenkään kestävä ratkaisu yhteiskunnan saati maahanmuuttajien itsensä kannalta, varsinkin kun Suomessa on omia työttömiä tällä hetkellä n. 300 000 – 400 000, riippuen hiukan laskentatavasta.
 

Suomi tarvitsee uusia työpaikkoja. Itseisarvo ei ole kuitenkaan se, että uusia työntekijöitä tuodaan ulkomailta. Jotta kansantaloutta voitaisiin ylläpitää ylivelkaantumatta, tulisi Suomeen luoda 2020-luvulle tultaessa 200 000 uutta työpaikkaa. Tulevaisuuden työpaikkojen täyttäminen kotimaisilla tekijöillä on täysin mahdollista, mutta laajoja yhteiskunnallisia toimia edellyttävä. Uskon, että tämä on mahdollista, mutta haasteena suuri. Kuitenkin maahanmuuton lisääminen työvoimapoliittisena ratkaisuna aiheuttaa nykyisissä olosuhteissa monenlaisia ongelmia, joilta ei tule ummistaa silmiään. Se ei ole maahanmuuttajienkaan etu. Erilaisia hyötyjä ja haitoja on voitava punnita ennakkoluulottomasti ja ilman keskustelijoiden leimaamista.
 

Arvioita tehtäessä on muistettava sisäpoliittisten uudistusten mahdollisuus, jota ei julkisuudessa minun mielestäni tarpeeksi käsitellä. Väestöennusteet ja työvoiman tarve-ennusteet perustuvat ajatukselle, että nykyinen ikäjakauma ja työllisyyskehitys jatkaa lineaarista kulkuaan. Uudistuksilla tilannetta voi muuttaa ja ennaltaehkäistä työvoimapulan syntyä, jos ylipäätään työvoimapulaa on tulossakaan. Suomessa työvoimapulasta on puhuttu kohta 15 vuotta, mutta ”huutavaa työvoimapulaa” ei ole silti näköpiirissä, jolla voitaisiin helposti perustella laajan maahanmuuton tarve.
 

Koulutus-, perhe-, ja työllisyyspolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia työvoiman tarvearviointeihin ja tulevaan työvoima- ja työllisyyskehitykseen. Panostamalla oikeille koulutusaloille nyt silmälläpitäen työvoiman tarvetta 2020-luvulla voidaan työmarkkinoille tuottaa tekijöitä ennakoidusti. Vähentämällä opiskelupaikkoja huonosti työllistäviltä aloilta ja lisäämällä opiskelupaikkoja tulevaisuudessa helposti työllistäville ammattialoille, siis niille, joihin tekijöitä tulevaisuudessa enemmän tarvitaan, saadaan tulevaisuuden tekijöitä kotimaisista nuorista, maahanmuuttajien sijaan. Maahanmuuttoa yksinomaisena ratkaisuna tarjoavat tahot unohtavat helposti sen, että Suomen väestön ikäjakaumaan ja väestökehitykseen voidaan vaikuttaa perhepoliittisilla ratkaisuilla. Vanhempainvapaiden, lapsilisien, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja hoitopaikkojen tarjonnan, sekä työelämän joustavoittamisen käsittävillä perhepoliittisilla toimilla syntyvyyttä voidaan kohentaa, perheen perustamista helpottaa ja sitä kautta varmistaa, että tulevat sukupolvet kykenevät toimittamaan yhteiskunnan ylläpitämiseen tarvittavan työvoimareservin.
 

Voi toki tuntua tylyltä puhua työvoimaresursseista ja työntekijöiden tuottamisesta, kun kyse on ihmisistä mutta kvartaalitaloudessa tietyt peruslainalaisuudet on tuotava mukaan keskusteluun. Se ei vähennä kenenkään ihmisoikeuksia. Työntekijöitä on oltava riittävästi tuottamaan yhteiskunnan ylläpitämiseen vaadittava verotulokertymä, joka tällä hetkellä ei täyty vaan vajetta paikataan velkarahalla joka vuosi. Kuitenkin ongelma on se, että yhteiskunnan työvoimareservistä verotulojen kartuttamiseen ei osallistu riittävästi tekijöitä ja samaan aikaan työpaikkoja ei ole riittävästi, jotta yhteiskunta tuottaisi riittävän verotulokertymän palveluiden kattamiseen. Verotulokertymän kartuttaminen veroja korottamalla on jo loppuun kuljettu tie ja sillä on omat vaikutuksensa kulutuksen heikentymiseen ja työn kannattavuuteen ja sitä kautta talouden tilan heikentymiseen. Tilanne on ongelmallinen, mutta nykyisenkaltaisella maahanmuutolla sitä ei ratkaista. Päinvastoin, lyhytnäköinen maahanmuuttopolitiikka tuo enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Maahanmuuton lisääntyessä työelämän ulkopuolelle jäävät maahanmuuttajat kuormittavat jatkuvasti enemmän sosiaalisektoria, jonka ylläpitoa työllistyvistä maahanmuuttajista tuotetut verotulot eivät kata. Tämä tilanne korostuu entisestään, mitä isompi osuus maahanmuuttajista on kouluttamatonta tai jopa lukutaidotonta.
 

Työllisyyspolitiikalla ja työmarkkinoita joustavoittamalla taas voidaan varmistaa työvoiman ohjautuvuus, työhön ottaminen ja työelämässä siirtyminen. On käsittämättömän mustavalkoista ajattelua tarjota maahanmuuttoa ratkaisuna ongelmiin, joita voitaisiin käsitellä kotikutoisinkin keinoin. On kestämätöntä ehdottaa työvoiman lisäämistä markkinoilla ottamalla matalan koulutustason tekijöitä ulkomailta Suomen työmarkkinoille palkkoja polkemaan ja itsekästä taas ottaa ulkomailta asiantuntijatehtäviin korkeammin koulutettua työvoimaa, jolla olisi varmasti arvokkaampi panos oman yhteiskuntansa kehittämiseen kotimaassaan. Täällä ei uhrata juurikaan ajatuksia siihen, mitä näiden maiden kehitykselle tekee se, jos koetamme tuoda heidän nuorisonsa ja työkykyisen väestönosan Eurooppaan.
 

Jos työntekijöitä jollekin alalle tarvitaan, on tulijat valikoitava. Kyllä, Suomi voi ottaa rusinat pullasta maahanmuuttopolitiikassa ja mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Kanadasta, jossa maahanmuuttajat pisteytetään osaamisensa, kielitaitonsa ja koulutuksensa mukaan. On myös selvää, että toiset maahanmuuttajat kotoutuvat toisia paremmin. Kyse on pitkälti kulttuurista, sen erilaisuudesta ja sen mahdollistamasta sopeutumiskyvystä. Jokaisen ihmisen ihmisarvo on yhtäläinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki maahanmuuttajaryhmät sopeutuvat mihin tahansa yhteiskuntaan yhtä hyvin. Suomen tulisi ensisijaisesti houkutella maahanmuuttajia, joilla on parhaat mahdolliset edellytykset kotoutua yhteiskuntaamme. Työperäisessä maahanmuutossahan on kyse eri asiasta kuin pakolaisuudessa. Pakolaisten suhteen tällaista harkintaa kuin maahanmuutossa ei voi samoilla mittareilla tehdä, vaan on autettava heitä, jotka apua eniten tarvitsevat.
 

Myös erilaisista uskonnollisista taustoista nousevat arvot voivat vaikuttaa erilaisten maahanmuuttajaryhmien sopeutumiseen eri yhteisöihin. Ketään ihmistä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Tästä arvosta on pidettävä jatkossakin Suomessa ja Euroopassa kiinni. Samalla on silti voitava keskustella ja tehdä arvioita siitä, millaisia seurauksia erilaisten uskonnollisten ja kulttuuristen voimasuhteiden muuttuminen voi aiheuttaa Euroopassa?
 

Useiden tutkimusten mukaan monien muslimien kotoutuminen Länsi-Euroopan valtioihin on ollut hankalaa ja osa muslimeista ei ole halunnut tai kyennyt sopeutumaan ollenkaan länsimaiseen yhteiskuntaan vahvan uskonnollisen fundamentalismin ja sekulaarin läntisen yhteiskuntamallin kohdatessa. Kaikkia muslimeja, kuten muitakaan uskontoryhmiä, ei tietenkään voi tarkastella samalla muotilla. Meillä Suomessa on esimerkiksi pitkä islaminuskoisten tataarien historia, joka kertoo yhteiskuntaan hyvin integroituneesta ryhmästä, joka on samalla säilyttänyt valtaväestöstä voimakkaasti eroavan uskontonsa ja kulttuurinsa.
 

Kuitenkin islaminuskon radikalisoituminen on tänä päivänä karua todellisuutta eikä se ole ainoastaan marginaali-ilmiö. Sen tien lopputuloksena ovat mellakoivat ja palavat lähiöt ja äärimmillään islamistinen terrorismi. Radikalismin piilohyväksyntä ja terrorismin vähättely ovat aiheellisia huolia muslimiyhteisöissä. Lisäksi terroristijärjestöihin liittyneiden ja uskonsotiin lähteneiden jihadistien palaaminen länsimaihin on aiheellinen ja todellinen turvallisuusuhka. Olen sitä mieltä, että esimerkiksi ISIS:iin liittyneillä uskonsotureilla ei pitäisi olla mitään asiaa EU:n rajojen sisäpuolelle. Lisäksi länsimaiden hallitusten tulisi painostaa maassa olevia muslimiyhteisöjä ottamaan enemmän vastuuta jäsenistöstään ja epäilyttävästä toiminnasta joukossaan, sekä muslimijohtajia tuomitsemaan näkyvästi terrorismin ja kaikenlaisen uskonnollisen väkivallan, sekä peräänkuuluttamaan lakien noudattamista ja maan tapojen ja arvojen kunnioittamista.
 

Maahanmuuttajien keskittyminen tietyille alueille tiettyihin etnis-uskonnollisiin yhdyskuntiin on merkki maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta ja kotouttamistoimien kelpaamattomuudesta. Kyse ei ole yksinomaan siitä, ettei kotouttamistoimiin ole kohdistettu riittävästi resursseja vaan kyse on valitettavasti myös siitä, ettei kaikkia maahanmuuttajia yksinkertaisesti kiinnosta integroitua läntiseen sekulaariin yhteiskuntaan – vaan monet haluavat ylläpitää omat arvot, tavat, käsitykset ja uskomukset, jotka joidenkin maahanmuuttajien osalta ovat ristiriidassa läntisen yhteiskuntamallin ja demokratiakäsityksen perusteiden kanssa. Valitettavasti tähän myös yhteiskunnan taholta jopa hyväuskoisesti rohkaistaan.
 

Tässä mielessä ajatus monikulttuurisesta yhteiskunnasta on sosiaalisesti kallis utopia, jos eri väestöryhmät yhteiskunnassa eivät kunnioita toisiaan. Tämä tarkoittaa myös vähemmistöjen kunnioitusta valtaväestöä kohtaan. Ongelma ei korjaannu yksinomaan suvaitsevaisuuden lisäämisellä ja rasismin torjunnalla pelkästään valtaväestön keskuudessa, vaan vähemmistöyhteisöjen on myös itse vastattava jäsenistään ja heidän suhtautumisestaan uuteen kotimaahansa ja maan tapoihin. Jos tietyt tulijaryhmät halveksivat länsimaista yhteiskuntamallia ja sen ”rappiollisia arvoja”, ei kotoutumiselle voida olettaa olevan kovin kummoisia mahdollisuuksia. Näillä eväillä syntyy väistämättä ongelmia maahanmuuttajayhdyskuntien ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Näin yhteiskunnasta ei synny monikulttuurinen vaan sirpaleinen yhteiskunta, jossa kulttuurit eivät vuorovaikuta sovussa toisiinsa, vaan näiden välille kaivetaan poteroita.
 

Monikulttuurisuus tässä mallissa, jossa sitä Länsi-Euroopassa toteutetaan on todella epäonnistunut. Tämän totesi myös mm. Saksan liittokansleri Angela Merkel muutama vuosi sitten pitämässään puheessaan. Suomessa tämä kaikki on vielä vältettävissä, kun monikulttuurisuutta ei aseteta sellaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi, jota varten tarvitaan isoja yhteiskunnallisia järjestelyjä. Suomessa maahanmuuton lieveilmiöitä on alkanut jo esiintyä suuremmissa kaupungeissa, mutta silti laajoista yhteiskunnallisesti ongelmista ollaan vielä jonkin matkan päässä. Monikulttuurisuutta syntyy luonnollisesti ihmisen muuttaessa maasta toiseen, mutta sitä ei erikseen pidä valtion taholta edistää.
 

Lisäksi on hyvä määritellä mitä monikulttuurisuudella halutaan tarkoittaa. Minun mielestäni monikulttuurisuus on ensisijaisesti sitä, että tunnetaan, tiedetään ja koetaan erilaisia asioita toisista kulttuureista. Pääsääntöisesti tieto lisää hyväksyntää, sopua ja kunnioitusta kulttuurien välillä, mutta jos monikulttuurisuudella tarkoitetaan laajoja väestön siirtoja kulttuuriympäristöstä toiseen, ovat seuraukset yleensä maailmanhistoriassa olleet katastrofaaliset. Maailmassamme on tällä hetkellä monia todella suuria ongelmia, joiden ratkaisuun myös Suomen on omien voimavarojensa puitteissa osallistuttava. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kansojen paikkojen siirtely ja valtioiden valtakulttuurien muuttaminen olisivat jonkinlaisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Päinvastoin, tuolloin globaalit ongelmat tulevat laajenemaan ja pahentumaan ennennäkemättömin seurauksin.
 

Lisäksi toimivassa yhteiskunnassa on jollakin tasolla vallitseva kulttuuri ja sen rinnalla erilliset vähemmistökulttuurit. Yhteiskunta joka kieltää tai väheksyy vallitsevaa kulttuuria suosimalla ja korostamalla vähemmistökulttuureja väärillä tavoilla ajautuu ennemmin tai myöhemmin ongelmiin. Tämä prosessi on parhaillaan käynnissä suuressa osassa läntistä maailmaa. Tästä esimerkkinä kaikenkarvainen loukkaantumiskulttuuri, jossa vaaditaan Suvivirttä kevätjuhlissa tai seimiasetelmaa ja jouluvirsiä koulun joulujuhlissa kiellettäväksi sillä perusteella, että pelätään muslimien loukkaantuvan tai suuttuvan. Perinteistä on pidettävä kiinni ja oman yhteiskunnan perustalla olevia arvoja sekä suomalaista kulttuuria on vaalittava ja puolustettava. Toimivassa maahanmuutossa uudet tulijat oppivat vastaanottavan yhteiskunnan kielen ja hyväksyvät toimimisen lakien, tapojen ja arvojen puitteissa, vaikka säilyttäisivätkin samalla oman kulttuurinsa ja omat perinteensä.
 

Maahanmuuttopolitiikka ei saa olla hyväntekeväisyyden keino. Puhuttaessa maahanmuutosta on myös syytä erottaa eri syistä maahan muuttavat ihmiset. Pakolaiset ovat YK:n mukaisia turvaa tarvitsevia ihmisiä, joita voidaan väliaikaisesti ottaa maahan silloin, kun tosiasiallisesti on kysymys ihmisten hengestä. Tavoitteena pitäisi olla, että pakolaiset muuttavat kotimaahansa tilanteen siellä rauhoituttua. Julkisessa keskustelussa usein unohdetaan, että nykyinen vuosittainen pakolaiskiintiö Suomelle (750) on asukaslukuun nähden korkeampi kuin monessa muussa länsimaassa. Voimme edelleen YK:n puitteissa ottaa väliaikaisesti vastaan tosiasiallisesti hädänalaisia pakolaisia, mutta laajaa humanitaarista ja näennäisillä työvoimavaikutuksilla perusteltua maahanmuuttoa Suomen sosiaalinen yhteiskuntarakenne ja kansantalous ei kestä, jos maahanmuutto on rakenteeltaan ja seurauksiltaan suunnilleenkaan samanlaista kuin esim. läntisessä naapurimaassamme. Eikä mikään puhu sen puolesta, että Ruotsissa ilmenneet ongelmat vältettäisiin täällä. Raja on vedettävä johonkin ja nyt sitä rajaa on löysätty liiaksi. Kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan koko Euroopan alueella. Pitkällä tähtäimellä tämä on myös kehittyvien maiden etu.
 

Lisäksi maahanmuuton ylläpidon on oltava kestävää. Suomi ei voi yhteiskuntana suvaita maahanmuuttajien keskuudessa rikollisuutta tai muutoin ilmenevää halveksuntaa ja vihamielisyyttä yhteiskunnan perusteita kohtaan. Törkeistä rikoksista tuomittu maahanmuuttaja on voitava kaikissa tilanteissa karkottaa kotimaahansa. Lisäksi ns. jihadismiin tai muutoin terrorismiin osallistuneilta kaksoiskansalaisilta on riisuttava Suomen kansalaisuus ja estettävä näiden ”paluu” Suomeen ja koko Euroopan Unioniin. Lisäksi maassa jo olevat maahanmuuttajat, joiden tiedetään osallistuneen terrorismiin tai jihadiin tulee karkottaa kotimaihinsa.
 

Maahanmuuttopolitiikan on oltava siinä määrin itsekästä, että se vastaa yhteiskunnan tarpeita ja kestokykyä, kaikki muu on suorastaan hölmöyttä. Lisäksi on äärimmäisen itsekästä ja ylimielistä ajattelua, että on olemassa töitä, joita ei suomalaiset voi tai viitsi tehdä. Onko siis olemassa niin alhaisia töitä joita suomalainen ei alennu tekemään? Sitä vartenko tarvitsee raahata tekijä keskeltä Afrikkaa tai Aasiaa? Kaikki työ on tärkeää ja minun mielestäni ”paskaduuneja” ei ole olemassakaan. Suomalaiset tarvitsevat työllisyysasioissa asennemuutosta ja samalla myös perusturvaratkaisuja tulee kehittää kannustavammaksi, jotta työtä on aina kannattavampaa ottaa vastaan, kuin olla tekemättä mitään sosiaalitoimiston tuilla. Esimerkiksi toimeentulotukea tulee kehittää osin vastikkeelliseksi. Saadakseen toimeentulotukea tulisi hakijan työskennellä tehden jotain yleishyödyllistä, vaikka muutama tunti viikossa pelkästään siksi, että päivärytmi ja kosketus yhteiskuntaan säilyy.

 

Sosiaalitukien tulee kannustaa työntekoon ja niiden saamisen tulee edellyttää tosiasiallista työnhakua. Tukimuotojen tulee velvoittaa niin kantaväestöä kuin maahanmuuttajiakin. Harkinnanvaraisissa tuissa linjaa on tiukennettava ja maahanmuuttajiin sovellettava täsmälleen samoja perusteita kuin kantaväestöön. Kulttuuri ja sen velvoittama vaatetus tai kodin sisustus ei voi olla veruke ylimääräisten tukien nostamiseen. Yhteiskunnan ei pidä sallia minkäänlaista erityiskohtelua kulttuuriin tai uskontoon vedoten. Pidemmän päälle ne johtavat yhteiskunnassa vain jännitteisiin ja lisäävät vastakkainasettelua ja valtaväestön vihamielisyyttä vähemmistöryhmiä kohtaan. Sosiaalitukien ja muiden tukimuotojen edessä kansalaisten ja muiden yhteiskunnan laillisten jäsenten tulee olla tasa-arvoisessa asemassa.


 

Antti Pakkanen

Kymenlaakson maakuntahallituksen jäsen

Haminan kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Kansanedustajaehdokas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän SakariRajamaki kuva
Sakari Rajamäki

Keskusta kuitenkin kannattaa lajaa maanhanmuuttoa, koska haluaa poistaa tarveharkinnan kaikilta työperäisiltä maahanmuuttajilta.

Esa Niemi

Sipilä juuri julkaisi Keskustan tärkeät tavoitteet ja työvoiman tarveharkinnan lakkauttaminen on juuri tälläinen tärkeä tavoite. Tätä varten EVA:n raporttikin julkaistiin sopivasti vaalien ja hallitusneuvottelujen alla.

OECD:n viime vuoden puolella julkaistu raportti kehotti Suomea sen sijaan työllistämään entisetkin maahanmuuttajat.

Meillä ei ole selvästikään työvoimapulaa ja ennusteet ovat toistaiseksi aina menneet pieleen, miksi sitten Sipilä haluaa korvata suomalaiset työntekijät halpatyövoimalla, tämä minäkin kysyn. Olemme reilun 500 miljoonan ihmisen työmarkkina-alue, joten ei meiltä maahanmuuttajat pääse loppumaan, mutta työpaikoista on kova pula entisillekin maahanmuuttajille jos ei suomalaiset kelpaa Keskustalle.

Kirjoitin tästä, nyt on keskustalaisilla aika pohtia mitä teillä oikein ajetaan:
http://esaniemi0.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186044-h...

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Siinä kun poliitikolla yleensä on takissa kaksi puolta, kepulaisella on ainakin kolme.

Tässä kirjoitellaan täysin oman puolueen linjan vastaisia juttuja joita ei pysty mitenkään ajamaan hallituksessa, pelkästään viedäkseen kannatusta perussuomalaisilta.

Tulee elävästi mieleen viime vaalien alus ja demareiden huijaus tukipaketeilla sekä Suna Kymäläisen puhallus venäläisten maan myynnin kiellolla.

Toimituksen poiminnat